perjantai 30. joulukuuta 2011

Kiitos, kiitos Joulupukki!


Mukavan rento joulu takana. Ollaan möllötelty vaan ja rentouduttu, kun pitkästä aikaa on yhteinen viikko lomaa!

Pukkikin kävi, ihkaoikea. Jakoi lahjoja sopivasti, pikkupojille tietysti liiankin kanssa. Mutta kyllä me yllätyttiin, kun pukki oli sullonut säkkiin kokonaisen ruokaryhmän! Ja kuin maijapoppanen ikään, sai sen mahtumaan pieneen kirjekuoreen. Niinpä ryntäsimme eilen valikoimaan pöytää ja tuoleja. Tänään sitten peräkärryn kanssa lunastettiin lahja.

Kyllä oli valinta vaikea. Tiedettiin vaan, että neliskanttinen pöytä olisi mieluinen. Ja siinäkin kohtaa ajatus ehti jo harhailla, että jos sittenkin pitkämäinen, kun oli niin hyvässä tarjouksessa. Pysyttiin neliössä ja hyvä niin. Pöydän väreinä oli vaihtoehtoja tammi, koivu, valkoinen ja mustaruskea. Tuoleissa värivaihtoehtoja oli mustaruskea, tammi ja koivu. Mun NIIN teki mieleni sellaista moternia, yksinkertaista pirttipenkkiä, mutta ei tuo isäntä lämmenny. Ja onhan se kivampi kun on selälle noja. Johan tota pirtinpöytäsettiä on monta vuotta koettu. Se värin valinta oli vaikeinta. Paitsi ettei samanväristä pöytää ja tuoleja. Miksei? En minä vaan tiedä, ei mitään perusteluja. Mutta miten yhdistäis? Tammituolit valkoiseen pöytään? Mustat tuolit valkoiseen pöytään? Tammituolit mustaan pöytään?Tämmönen siitä sitten tuli:


 


Jaa mistä me se ostettin? Et arvaa? Ikeasta? Jep.

Huutomerkillä mainittakoon, että tuoleissa on Valkoiset Kangaspäälliset! Ja ! Ja ! No, ne on pestävät ja annettiin me niille hyväuskoisina joku myrkkykäsittely "likaa ja kosteutta hylkivä pinta". Niinpä. Ja ihmisille hyvä tahto.

Samalla päivitettiin esikoispojan huonetta. Hänelle pukki toi säkkituolin, tonttu oli vihjannut. Ruma kenojalkainen työpöytä hävisi ja tilalle tuli näppäriksi todetut Bestå-kaapistot. Näihin hukkuu tekniikka, on helppo pitää puhtaanaa, saa muokattua erinäköisiksi ja yhdistelemällä aikaan saa vaikka mitä kokonaisuuksia tarpeen mukaan. Näitä meiltä löytyy toistaiseksi vain olohuoneesta ja rappujen alta. Todennäköisesti sarjaa hankitaan myös yläkerran aulaan ja tyttöjen huoneisiin, ehkä yksi korkea, kapea keittiöön.... Jaa mistä? No et ikinä arvaa.

Ja kun tätä blogia nyt kerran viritellään henkiin, niin on me jotain muutakin tehty.

Tilasin netistä huurretarraa tms Brumesta. Mittojen mukaan. Halusimme yksityisyyttä; kodinhoitohuoneeseen, jonne tulee piipahdettua "vähäpukeisena" saunan jälkeen, sekä eteiseen, siihen seinän kokoiseen ikkunaan, jonka ohi kävellään matkalla saunasta kodariin =) Aluksi virittelimme kodarin ovi-ikkunan (?), joka on mitoiltaan puolet siitä isommasta urakasta. Yllättävän hyvin teippaus onnistui. Vaati kyllä kaksi aikuista, ihan niinkuin ohjeessa sanotaan. Soitin valmisteluvaiheessa isälleni, ammattiteippajalle, että koskenkorvallako tämä ikkuna nyt sitten pestään, kun ei muuta sopivaa ollut. Kauhistuihan se. Sellasta tuhlausta. Lopulta sanoi että tavallinen ikkunan pesu riittää. Se isompi ikkuna jäi teipaamatta, kun kello oli puoliyö. Eikä sitä hommaa tehdä lasten läsnäollessa (vaikkei kossua käyttäiskään).

Lopuksi vielä tuoreita kuvia kodistamme. Ja kyllä. Kuvat sisältävät raakaa manipulointia, piilottelua ja kuvankäsittelyä. Tältä ei näytä viisilapsisen perheen koti. Ei. Mutta me olemme onnellisia ja tyytyväisiä. Toivottavasti pian taas tavataan!